Jopa noin kolmasosa ihmisistä sairastaa vyöruusun elinaikanaan. Infektio puhkeaa tavallisimmin 50 ikävuoden jälkeen, kun puolustuskyky on heikentynyt ikääntymisen myötä.
Vyöruususta on liikkeellä paljon virheellisiä käsityksiä, selviää lääkeyhtiö GSK:n elokuussa 2023 toteuttamasta kansainvälisestä kyselystä.
Vyöruusu esimerkiksi saatetaan mieltää pelkäksi ihottumaksi, vaikka sen oireet ovat paljon moninaisemmat. Vyöruusuinfektio aiheuttaa suurimmalle osalle voimakasta hermokipua, joka voi pitkittyä ja kestää kuukausien tai jopa vuosien ajan.
Kivun lisäksi infektion alkuvaiheessa tietty ihoalue usein pistelee ja punoittaa, minkä jälkeen alueelle nousee rypäs vesirakkuloita. Vyöruusu esiintyy tavallisimmin keskivartalolla tai kasvoilla. Jos vyöruusu tulee kasvojen alueelle, infektio voi levitä silmään ja pahimmassa tapauksessa silmä voi sokeutua.
Listasimme alle yleisimmät vyöruusuun liittyvät harhaluulot.
Moni luulee, että vyöruusu voi tarttua. Vyöruusu ei kuitenkaan tartu ihmiseltä toiselle, vaan se on elimistössä jo olevan viruksen aiheuttama tulehdus. Vyöruusu puhkeaa, kun vesirokon jäljiltä elimistöön jäänyt virus aktivoituu uudelleen.
Vyöruusuihottuman aikana rakkuloissa on siis vesirokkovirusta. Onkin mahdollista, että vyöruusupotilas tartuttaa vesirokon henkilöön, joka ei ole sairastanut sitä tai saanut vesirokkorokotusta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan yli 95 prosenttia suomalaisista aikuisista on sairastanut vesirokon eli kantaa elimistössään virusta ja voi siis sairastua vyöruusuun myöhemmin elämässään.
Ruusu ja vyöruusu ovat yleisiä tulehdussairauksia, jotka sekoittuvat keskusteluissa helposti toisiinsa. Syy piilee nimien samankaltaisuudessa, mutta sairauksina ne ovat hyvin erilaisia.
Vyöruusun aiheuttaa virus, ruusun bakteeri. Ruusun aiheuttava bakteeri pääsee elimistöön tavallisesti pienestä haavaumasta. Ruusu oireilee äkillisesti nousevana korkeana kuumeena, vilunväristyksinä sekä yleensä tarkkarajaisena, kuumoittavana ja tasaisena punoituksena ja turvotuksena iholla. Tyypillisimmin ruusu tulee säären, nilkan tai jalkaterän alueelle, kun taas vyöruusu kehittyy useimmin keskivartalolle tai kasvoille.
Vyöruusua hoidetaan viruslääkkeillä ja kipulääkityksellä, kun taas ruusun aiheuttama bakteeritulehdus nujerretaan antibiootilla. Ruusutulehdusta epäiltäessä tulee hakeutua hoitoon viipymättä, sillä tulehdus voi pahimmillaan edetä verenmyrkytykseksi.
Vyöruusu ja ruusu eroavat myös ennaltaehkäisyn osalta, sillä vain vyöruusulta voi suojautua rokottautumalla.
Suurin osa ihmisistä, joille vyöruusu puhkeaa, kärsii siitä vain kerran elämässään. Sairastetusta vyöruususta ei kuitenkaan tule immuniteettia loppuelämän ajaksi, joten vyöruusu voi uusiutua.
Tietyt tekijät lisäävät riskiä sairastua uudelleen. Niitä ovat muun muassa naissukupuoli, puolustuskykyä alentavat sairaudet ja lääkitykset sekä astman, sydänsairauksien ja keuhkoahtaumataudin kaltaiset perussairaudet. Vyöruusu uusii helpommin myös silloin, jos aikaisemmin vyöruusua sairastaessaan on kärsinyt pitkäaikaisesta hermokivusta.
Haluatko tietää lisää vyöruususta ja rokottautumisesta? Lue lisää ja kysy lääkäriltä tai hoitajalta.
Lähteenä on käytetty GSK:n kyselyä, jossa haluttiin selvittää, kuinka tietoisia ihmiset ovat vyöruususta, ja millaisia väärinkäsityksiä sairauteen liittyy. Kyselyyn vastasi 3 500 yli 50-vuotiasta ihmistä ympäri maailmaa.