Vesikauhu eli rabies on keskushermoston virustauti, joka hoitamattomana johtaa aivotulehdukseen ja kuolemaan. Se tarttuu sairastuneen eläimen syljen välityksellä yleensä puremasta tai nuolaisusta.

Rabiesta vastaan on mahdollista rokottautua joko ennaltaehkäisevästi tai altistuksen jälkeen. Rokote ei kuulu kansalliseen rokotusohjelmaan, vaan matkailijan tulee huolehtia siitä itse.

Vesikauhua esiintyy kaikkialla maailmassa, erityisesti Afrikassa ja Aasiassa. Riski on olemassa myös esimerkiksi Venäjällä, Turkissa ja useissa Itä-Euroopan maissa. Useat nisäkäslajit voivat välittää rabiestartunnan toisiin eläimiin ja ihmisiin. Ihmisen tartunnanlähteenä on yleisimmin koiran purema.

Taudin oireet alkavat yleensä 20-90 päivän kuluttua tartunnasta, mutta itämisaika voi vaihdella 10 päivistä jopa vuosiin. Ensioireita ovat kuume, päänsärky ja huonovointisuus. Myöhemmin ilmenee aivotulehduksen oireita, hallusinaatioita ja nielemisen laukaisemia kouristuksia. Oireiden alettua vesikauhuun ei ole hoitoa, ja potilas menehtyy tautiin.

Eläimen aiheuttama haava tai naarmu on välittömästi puhdistettava saippualla ja runsaalla vedellä. Lisäksi on hakeuduttava mahdollisimman pian lääkäriin, jossa voidaan tarvittaessa aloittaa immunoglobuliini- ja rokotushoito. 

Estohoito on aloitettava mahdollisimman pian altistuksen jälkeen, mutta vaikka puremasta olisi kulunut jo pitkään (jopa useita kuukausia), hoitoa ei silti saa jättää antamatta. Altistuksen jälkeen tarvitaan tehosterokotuksia myös niille, jotka ovat ennaltaehkäisevästi saaneet kahden rokotuksen sarjan. 

Rokote ei kuulu kansalliseen rokotusohjelmaan, vaan matkailijan tulee huolehtia siitä itse.

Vesikauhua vastaan on mahdollista rokottautua joko ennaltaehkäisevästi tai altistuksen jälkeen. Altistuksen, kuten eläimen pureman, jälkeen sekä täyden rokotussarjan (kaksi annosta) saaneet että täysin rokottamattomat on rokotettava mahdollisimman pian (ks. seuraava kysymys).

Ennaltaehkäisevän rokotuksen tarve harkitaan tapauskohtaisesti lääkärin tai hoitajan kanssa.

Rokotussarjaan kuuluu kaksi annosta päivinä 0 ja 7. Lasten annos on sama kuin aikuisten.

Ennaltaehkäisevä rokotus ei poista hoidon tarvetta rabiesaltistuksen jälkeen, vaan silloinkin tulee hakeutua välittömästi lääkärin vastaanotolle kahta tehosteannosta (päivinä 0 ja 3) varten.

Rabiesaltistuksen jälkeen haava pestään perusteellisesti runsaalla vedellä ja saippualla 15 minuutin ajan ja huuhdellaan 70 % alkoholilla (esimerkiksi käsihuuhteella).

Rokottamattomalle estohoitona annetaan yksi annos immunoglobuliinia ja neljä annosta rokotetta (päivinä 0, 3, 7 ja 14). Estohoito on aloitettava mahdollisimman pian altistuksen jälkeen, mutta vaikka puremasta olisi kulunut jo pitkään (jopa useita kuukausia), hoitoa ei silti saa jättää antamatta. Mikäli rokotussarja on aloitettu matkakohteessa, se tulee viedä loppuun kotimaassa, tarvittaessa infektiolääkäriä konsultoiden.

Täyden rabiesrokotesarjan, johon kuuluu kaksi annosta, katsotaan antavan suojan loppuelämäksi. On kuitenkin muistettava, että altistuksen jälkeen täyden rokotesarjan saaneet tarvitsevat 2 tehosteannosta ja ne, jotka eivät ole saaneet täyttä rokotesarjaa, tarvitsevat ensimmäisen altistuksen jälkeen 4-5 rokoteannosta.

Ulkomaanmatkoilla tulee välttää kosketusta villieläimiin, kulkukoiriin ja tuntemattomiin lemmikkieläimiin. Myös tavallisilla turistialueilla, esimerkiksi Thaimaassa, Intiassa tai Balilla, voi esiintyä rabiesta koirilla tai apinoilla. Varsinkaan lapset eivät välttämättä ymmärrä altistuneensa taudille, jos eläin vain nuolaisee tai raapaisee ihoa eikä varsinaisesti pure.

Tartunnan ehkäisemiseksi on tärkeää puhdistaa eläimen aiheuttama haava tai naarmu välittömästi saippualla ja runsaalla vedellä sekä hakeutua mahdollisimman pian lääkäriin, jossa voidaan tarvittaessa aloittaa immunoglobuliini- ja rokotushoito.