Suomen terveysviranomaisten suositus on, että jokaisella tulisi olla ns. perusrokotteiden antama suoja vähintään jäykkäkouristusta, kurkkumätää, tuhkarokkoa, vihurirokkoa, sikotautia ja poliota vastaan.

Nämä rokotteet kuuluvat kansalliseen rokotusohjelmaan ja yleensä ne saadaan lapsena neuvolassa. Lasten rokotusohjelmassa tehosteannos annetaan kaikille viimeisen kerran 14-15-vuotiaana. Jäykkäkouristus- ja kurkkumätätehosterokotetta suositellaan otettavan ensin 20 vuoden välein 25-, 45- ja 65-vuotiaana ja sen jälkeen 10 vuoden välein.

Se, mitä rokotuksia tarvitaan, vaihtelee maittain tautien esiintymisen ja yksilöllisen riskiarvion mukaan. Kannattaa perehtyä matkakohteen rokotussuosituksiin hyvissä ajoin ennen matkaa. 

Kaukomaille matkaava voi joutua harkitsemaan laajempaa rokotussuojaa. Rokotusten lisäksi kaukomatkailija voi tarvita malarian estolääkitystä. Tautien esiintyvyys ja rokotusten tarve voi vaihdella saman maan sisällä riippuen alueesta ja vuodenajasta. Sekin vaikuttaa, viettääkö öitä esim. luonnon helmassa vai turistikohteessa.

Matkailijoiden rokotteet eivät pääsääntöisesti ole pakollisia, mutta esimerkiksi monissa Afrikan ja Etelä-Amerikan maissa matkustajilta vaaditaan todistusta keltakuumerokotuksesta ennen maahan saapumista tai sieltä poistumista. Saudi-Arabia vaatii kaikilta pyhiinvaellukseen osallistuvilta todistuksen rokotuksesta meningokokkitauteja vastaan.

Suomen terveysviranomaisten suositus on, että jokaisella tulisi olla ns. perusrokotteiden antama suoja vähintään jäykkäkouristusta, kurkkumätää, tuhkarokkoa, vihurirokkoa, sikotautia ja poliota vastaan.

Nämä rokotteet kuuluvat kansalliseen rokotusohjelmaan ja yleensä ne saadaan lapsena neuvolassa. Lasten rokotusohjelmassa tehosteannos annetaan kaikille viimeisen kerran 14-15-vuotiaana. 

Jäykkäkouristus- ja kurkkumätätehosterokotetta suositellaan otettavan ensin 20 vuoden välein 25-, 45- ja 65-vuotiaana ja sen jälkeen 10 vuoden välein.

Lisärokotteiden tarve riippuu matkakohteesta sekä matkan luonteesta ja kestosta. Myös sillä on merkitystä, kuinka usein matkustaa. Iän tai perussairauksien perusteella laajempi suoja voi olla tarpeen, samoin kuin raskaana olevilla. Lisärokotteiden tarpeen voi arvioida terveydenhuollon ammattilainen. Kannattaa myös perehtyä maakohtaisiin rokotussuosituksiin ennen matkaa.

Vaikka kyseessä olisikin tuttu ja turvallinen lomakohde, kannattaa tarkistaa kohteen rokotussuositukset ennen matkaa.

Suomen ja läntisen Euroopan ulkopuolella esiintyy yleisesti hepatiitti A:ta ja B:tä esimerkiksi Baltiassa, Bulgariassa ja Kroatiassa.

Tuhkarokkoa esiintyy edelleen useissa Euroopan maissa. Euroopan maihin matkatessa tulisi olla varma siitä, että on sairastanut tuhkarokon tai saanut kaksi annosta MPR-rokotetta. 

Lisäksi puutiaisaivotulehdusta eli TBE:tä vastaan suositellaan rokotetta matkustettaessa kesäaikana Baltian maihin ja Keski-Eurooppaan, etenkin Alpeille, jos tarkoituksena on retkeillä ja oleskella pidempiä aikoja luonnossa.

Ääritapauksessa, esimerkiksi keltakuume- tai meningokokkiepidemian yhteydessä, on riski sairastua tautiin, jossa on yli 20–30 % kuolleisuus hoidosta huolimatta.

Hepatiitti A on suhteellisen yleinen rokotteella estettävä matkailijan tauti. Hyvin harva hepatiitti A:han sairastuneista kuolee tautiin, mutta tauti voi jatkua useita viikkoja ja heikentää yleiskuntoa niin, ettei esimerkiksi työnteko tai opiskelu onnistu.

Rokottamaton voi myös levittää tautia muihin ihmisiin palattuaan Suomeen. Tällöin viranomainen joutuu estämään taudin leviämisen rokottamalla sairastuneen lähipiirin koulussa, kotona, töissä ja hoitopaikassa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) suositus on, että jokaisella aikuisella tulisi olla suoja ainakin jäykkäkouristusta, kurkkumätää, tuhkarokkoa, vihurirokkoa ja sikotautia vastaan.

Nämä rokotteet kuuluvat kansalliseen rokotusohjelmaan ja yleensä ne saadaan lapsena neuvolassa. Osa aikuisista on sairastanut lapsuudessaan tuhkarokon, vihurirokon tai sikotaudin. Sairastetun taudin jälkeen suoja on elinikäinen kyseistä tautia vastaan.

Päätös siitä, mitä rokotuksia tarvitaan, tehdään terveydenhuollon ammattilaisen tekemän yksilöllisen riskinarvion perusteella. Rokottamisen tarpeeseen vaikuttavat mm. tautiin sairastumisen riski ja mahdollisen tartunnan vaikeusaste. Rokotuspäätöstä tehdessä otetaan huomioon myös rokotettavan yleiseen terveydentilaan ja erityistarpeisiin, kuten harrastuksiin liittyvät seikat.

Matkailijan kohdalla terveydenhuollon ammattilainen voi tehdä lisätarpeiden perusteella tarkan rokotussuunnitelman. Matkailijan rokotteet voidaan luokitella vaadittaviin rokotteisiin (esim. keltakuume), rutiinisti annettaviin rokoteisiin (esim. hepatiitti A ja B) ja suositeltaviin rokotteisiin (esim. puutiaisaivotulehdus tai meningokokki).

Rokotussuunnitelmaa laadittaessa selvitetään edellä mainittujen asioiden lisäksi:

• Tuleva matkakohde
• Matkan kesto
• Matkojen toistuvuus
• Matkan terveysriskit
• Muut riskitekijät (harrastukset, perussairaudet, suojaamaton seksi)
• Vuodenaika
• Rokotteilla ehkäistävien tautien esiintyminen kohteessa, tartuntariski ja taudin vaarallisuus

Rokottamispäätöstä tehdessä kannattaa ottaa huomioon myös tulevien matkojen mahdollisuus. Erityisesti lapset ja nuoret tulevat todennäköisesti matkustamaan elämänsä aikana aikaisempiin ikäluokkiin verrattuna merkittävästi enemmän, jolloin rokotesuoja on sijoitus tulevaisuuteen.

Päätös siitä, mitä rokotuksia tarvitaan, tehdään terveydenhuollon ammattilaisen tekemän yksilöllisen riskinarvion perusteella.

Rokottamisen tarpeeseen vaikuttavat mm. tautiin sairastumisen riski ja mahdollisen tartunnan vaikeusaste. Rokotuspäätöstä tehdessä otetaan huomioon myös rokotettavan yleiseen terveydentilaan, kuten perussairauksiin, sekä erityistarpeisiin, kuten harrastuksiin liittyvät seikat.

Rokotussuunnitelmaa laadittaessa selvitetään edellä mainittujen asioiden lisäksi:

• Tuleva matkakohde
• Matkan kesto
• Matkojen toistuvuus
• Matkan terveysriskit
• Muut riskitekijät (harrastukset, perussairaudet, suojaamaton seksi)
• Vuodenaika
• Rokotteilla ehkäistävien tautien esiintyminen kohteessa, tartuntariski ja taudin vaarallisuus

Rokottamispäätöstä tehdessä kannattaa ottaa huomioon myös tulevien matkojen mahdollisuus. Erityisesti lapset ja nuoret tulevat todennäköisesti matkustamaan elämänsä aikana aikaisempiin ikäluokkiin verrattuna merkittävästi enemmän, jolloin rokotesuoja on sijoitus tulevaisuuteen.

Matkailijan terveysriskit kasvavat yleensä sitä mukaa, mitä pidempään reissu kestää. Toisaalta esimerkiksi hepatiitti A - ja -B-tartunnat eivät edellytä pitkää altistumista, vaan tartunnan voi saada vaikka päivänkin reissulla. 

Rokotustarpeisiin vaikuttaa merkittävästi matkan kohde - jos tarkoitus on liikkua vain turistikohteissa, tiettyjen tautien riskit ovat pienemmät kuin jos tarkoitus on viipyä pitkään alkeellisissa olosuhteissa tai suuremman riskin alueilla, kuten vaikkapa pakolaisleirillä tai muualla haastavissa hygieniaolosuhteissa. Myös työkomennukselle lähtevä tarvitsee toisenlaisen rokotussuojan kuin satunnainen matkailija.

Riski sairastua joihinkin tauteihin vaihtelee vuodenajan mukaan. Hyttysten välityksellä leviäviä tauteja, kuten keltakuumetta ja Japanin aivotulehdusta esiintyy selvästi enemmän sadekauden aikaan.

Afrikan meningiitti eli aivokalvontulehdusepidemia sen sijaan alkaa yleensä viileän, kuivan kauden aikana. Puutiaisaivotulehdusta esiintyy silloin, kun puutiaiset ovat aktiivisia, eli pääasiassa kesäkuukausina.

Influenssakausi on pohjoisella pallonpuoliskolla talvella, ja eteläisellä pallonpuoliskolla (mm. Australiassa ja Etelä-Amerikassa) kesällä.

Eniten vaihtelua on suosituksissa, jotka koskevat tauteja, jotka voivat aiheuttaa nopeasti laajoja epidemioita. Tällaisia tauteja ovat esimerkiksi hepatiitti A, tuhkarokko, keltakuume ja polio. Keskustele lääkärin tai hoitajan kanssa viimeisimmistä suosituksista ja tarkista maakohtaiset rokotussuositukset. Päivitämme tiedot kaksi kertaa vuodessa THL:n suositusten pohjalta.

Matkaa suunnittelevan perusterveen henkilön tulisi olla yhteydessä terveydenhuollon ammattilaiseen mielellään viimeistään 1–2 kuukautta ennen matkaa, sillä neuvonta, rokotteiden hankkiminen ja rokottaminen voi viedä yllättävän paljon aikaa.

Varautuminen kannattaa aloittaa jo 2-3 kuukautta ennen matkaa, jos matka suuntautuu eksoottisempaan kohteeseen, matkalle lähtijä on raskaana tai matkaajalla on lääkitystä vaativia perussairauksia. Myöhäänkin rokottautuminen on parempi kuin ei ollenkaan, äkkilähdölläkin matkaava voi usein suojautua monilta taudeilta rokottautumalla.

Rokotesuojan kesto vaihtelee rokotteesta riippuen muutamasta vuodesta aina elinikäiseen suojaan. 

Esimerkiksi jäykkäkouristus-, kurkkumätä- ja hinkuyskätehoste tulisi ottaa 25 vuoden iässä, jonka jälkeen jäykkäkouristus-kurkkumätärokote tehostetaan 45 ja 65 vuoden iässä, ja sen jälkeen 10 vuoden välein. 

Tuhkarokko-vihurirokko-sikotautirokotteen suoja on kahden annoksen jälkeen elinikäinen. Hepatiitti A - ja B-rokotteiden suoja on nykytiedon mukaan jopa elinikäinen, samoin keltakuumerokotteen. 

Influenssarokotukset puolestaan on uusittava vuosittain.

Riippuu kuinka pitkän aikaa matkalle lähtöön on. Lyhyessäkin ajassa voidaan antaa suojaa monia rokotteilla ehkäistäviä sairauksia vastaan, joten lääkäriin tai terveydenhoitajaan kannattaa olla yhteydessä heti, kun äkkilähtö varmistuu.

Tarkista matkakohteesi rokotussuositukset mahdollisimman pian ja varmista, onko matkakohteessa terveysriskejä, joihin varautuminen vie aikaa.

Esimerkiksi keltakuumerokotetodistus, joka voidaan vaatia monissa Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maissa, tulee voimaan vasta 10 vuorokautta rokottamisen jälkeen.

Myös malarian estolääkitys, valitusta valmisteesta riippuen, tulisi aloittaa ainakin 1-2 vuorokautta ennen malaria-alueelle saapumista.

Hepatiitti A+B -yhdistelmärokotteet voidaan kiireellisissä tapauksissa antaa nopeutetulla aikataululla 16 vuotta täyttäneille. Tällöin pistokset annetaan päivinä 0, 7 ja 21. Lisäksi tarvitaan vielä neljäs pistos 12 kuukauden kuluttua ensimmäisestä annoksesta.

Lasten kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvat perusrokotteet tarjotaan neuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa. THL:n ohjeen mukaisesti ulkomaille lähtiessä voi olla tarvetta myös yleistä rokotusohjelmaa täydentäville rokotteille.

Lasten rokotusohjelman rokotteita voidaan myös tarvittaessa aikaistaa tapauskohtaisesti. Esimerkiksi MPR-rokotus voidaan tietyissä tapauksissa antaa jo alle 1-vuotiaalle. Keskustele terveydenhuollon ammattilaisen kanssa tarkemmin.

Muut rokotussuositukset vaihtelevat matkakohteittain ja tartuntatautiriskit voivat vaihdella samankin maan sisällä alueittain tai matkan luonteen mukaan. Eri maihin suositellut rokotteet voit tarkistaa maakohtaisista rokotussuosituksista.

Osan matkailijan rokotteista voi antaa jo vastasyntyneelle (esimerkiksi hepatiitti B -rokote). Osalla rokotteista on alaikäraja, joka johtuu yleensä siitä, että rokotteen antaminen ennen suositusikää voi tuottaa heikomman immuunivasteen (esimerkiksi hepatiitti A- ja hepatiitti A+B -rokote annetaan vasta 1 vuotta täyttäneelle). Vaikka alle kouluikäiset sairastavat A-hepatiitin useimmiten oireettomina, tauti saattaa tarttua muihin lapsiin ja aikuisiin, joten ehkäiseminen rokottamalla on suositeltavaa.

Monilla rokotteista suoja on elinikäinen. Rokotussuojaa suunniteltaessa kannattaakin miettiä myös tulevia matkoja ja huomioida, että lapset tulevat todennäköisesti matkustamaan elämänsä aikana usein.

Varhainen, suunniteltu ja kunnollinen suojautuminen on usein järkevämpää kuin jokaista matkaa edeltävät, toistuvat lääkärikäynnit.

Lasten suojaamisen kannalta tärkeää on huolehtia rokotusohjelman perusrokotteista, joista esimerkiksi MPR-rokote suojaa monissa lähialueidenkin matkakohteissa yleiseltä tuhkarokolta. Tarvittaessa MPR-rokote voidaan antaa jo alle 1-vuotiaalle.

Matkailijan rokotteista esimerkiksi hepatiitti A:ta vastaan voidaan suojautua yhden vuoden iästä alkaen. Hepatiitti B:tä vastaan voi rokottaa jo vastasyntyneen. Yhdistelmärokote, joka suojaa sekä hepatiitti A:ta että B:tä vastaan, voidaan antaa yhden vuoden iästä alkaen.

Keltakuumerokote voidaan antaa 9 kuukauden iästä alkaen. Jos tartuntariski arvioidaan huomattavan suureksi, rokote voidaan antaa 6 kuukauden iästä alkaen.

Rokote Japanin aivotulehdusta vastaan voidaan antaa 2 kuukauden iästä lähtien.

Lapsia on myös tärkeä suojata malarialta, vaikka sitä vastaan ei voikaan rokottautua vaan käyttää estolääkitystä ja suojautua hyttystenpistoilta. 

Katso myös muut tautikohtaiset tiedot ja kysy lisää lasten rokottautumisesta hoitajalta tai lääkäriltä.

Yleisen rokotusohjelman aikataulusta joudutaan joskus poikkeamaan. Jos aikataulua joudutaan nopeuttamaan esimerkiksi ulkomaille muuton tai riskialueelle matkustamisen vuoksi, voidaan aloitusikää joissakin tapauksissa alentaa ja annosvälejä lyhentää.

Esimerkiksi MPR-rokotus voidaan tietyissä tapauksissa antaa jo alle 1-vuotiaalle. Se katsotaan tällöin ylimääräiseksi annokseksi, ja se vaikuttaa myöhempien annosten aikatauluun.

Keskustele aina ohjelman muuttamiseen liittyvistä kysymyksistä lääkärin tai terveydenhoitajan kanssa.

Ennen matkan varaamista kannattaa tarkistaa, onko matkakohteessa terveysriskejä, joihin varautuminen vie aikaa. Esimerkiksi keltakuumerokotetodistus, joka voidaan vaatia monissa Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maissa tulee voimaan vasta 10 vuorokautta rokottamisen jälkeen.

Myös malarian estolääkitys, valitusta valmisteesta riippuen, tulisi aloittaa ainakin 1-2 vuorokautta ennen malaria-alueelle saapumista.

Lyhyessäkin ajassa voidaan antaa suojaa monia rokotteilla ehkäistäviä sairauksia vastaan, joten lääkäriin tai terveydenhoitajaan kannattaa olla yhteydessä heti, kun äkkilähtö varmistuu. Tarkista matkakohteesi maakohtaiset rokotussuositukset mahdollisimman pian.

Ennen matkalle lähtöä tulisi aina huolehtia siitä, että mahdolliset matkalla tapahtuvat tapaturmat tai sairastumiset ovat matkavakuutuksen piirissä. Useimmat aikuisten matkavakuutukset kattavat myös matkalla mukana olevat alle 16-vuotiaat lapset. Vakuutusehdoista kannattaa aina tarkistaa matkaan ja sen kestoon liittyvät erityisehdot. 

Raskaus altistaa sekä äidin että sikiön infektiotaudeille. Osa infektiosairauksista (esimerkiksi malaria) on raskauden aikana vaikeampia tai jopa henkeä uhkaavia. Osaan infektioista liittyy kuolemaan johtavan sairauden, keskenmenon tai epämuodostumien riski (vesirokko, vihurirokko, hepatiitti B -kantajuus).

Elävää, heikennettyä taudinaiheuttajaa sisältäviä rokotteita (esimerkiksi keltakuume-, MPR- ja vesirokkorokotteet) ei tulisi ottaa raskauden aikana.

Muita rokotteita voi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan yleensä antaa turvallisesti myös raskauden aikana. Rokottamisen riskeistä ja hyödystä kannattaa keskustella oman lääkärin kanssa.

Influenssarokotetta suositellaan kaikille raskaana oleville naisille, koska se antaa suojan sekä naiselle että vauvalle jopa kuuden kuukauden ikään asti. Raskaana olevat naiset ja heidän lähipiirinsä ovat oikeutettuja saamaan kausi-influenssarokotteen kansallisen rokotusohjelman kautta.

On turvallisempaa lykätä matkaa synnytyksen jälkeiseen aikaan, jos matka suuntautuu alueelle, jossa sairastumisriski on suuri eikä ennaltaehkäisevää rokotetta ole mahdollista ottaa.

Malaria voi olla hengenvaarallinen tauti. Raskauden aikana taudin vaarallisuus korostuu entisestään. Odottavan äidin sairastumisen lisäksi malarialoiset voivat aiheuttaa keskenmenoja, vaurioittaa istukkaa ja aiheuttaa vaikean malarian vastasyntyneelle.

Joitakin malarian estolääkkeitä voi käyttää raskauden toisen ja kolmannen kolmanneksen aikana, vaikkakin aihetta on tutkittu vain vähän. Toiset estolääkkeet eivät sovellu käytettäväksi raskauden aikana.

Kysy neuvoa lääkäriltäsi. Minkään estolääkkeen suojateho ei ole täydellinen ja raskauden aikana malaria-alueilla tulee suojautua hyttysiltä tavanomaista huolellisemmin. Kannattaa myös harkita, voisiko matkakohteeksi valita alueen, jolla malariaa ei esiinny, tai lykätä matkan toteutettavaksi vasta synnytyksen jälkeen.

Iästä riippumatta matkailijoiden rokotusten tarve arvioidaan yksilöllisesti riippuen matkan kohteesta, kestosta ja suunnitelmista. Esimerkiksi perussairaudet voivat vaikuttaa rokotustarpeisiin. 

Matkakohteeseen liittyvien rokotustarpeiden ohella 65 vuotta täyttäneiden tulisi aikuisten rokotusohjelman mukaisesti ottaa kausi-influenssarokote joka syksy sekä jäykkäkouristus-kurkkumätärokote 10 vuoden välein (65-, 75-, 85- ja 95-vuotiaana).

Reppureissaajien rokotusten tarve riippuu matkan kestosta, matkareitistä ja matkakohteen olosuhteista. Reppu selässä tehdyt matkat kohdistuvat usein kaukomaille, turisti- ja kaupunkialueiden ulkopuolelle ja reissaajat kokeilevat usein tavallisesta poikkeavia harrastuksia.

Näistä syistä reppureissaajan kannattaakin harkita mahdollisimman kattavaa rokotussuojaa maakohtaisten suositusten mukaisesti.

Seikkailumatkalla pitää varautua siihen, että hygieniataso voi olla alhaisempi, hyttysille altistuu enemmän ja hoitoa vaativien onnettomuuksien riski on suurempi.

Budjettimatkalaisella kukkaron nyörit saattavat olla kireällä, mutta tarvittavat rokotukset on hyvä laskea matkan kokonaiskustannuksiin, koska matkalla saatu tartuntatauti voi pilata koko reissun tai johtaa pitkäaikaisiin terveysongelmiin.