Miten rokotteiden ottaminen käytännössä tapahtuu? Missä rokotteet voi ottaa?
+Rokottautua voi joko julkisella tai yksityisellä terveysasemalla, tai rokotusklinikalla tai -bussissa. Käytännön vaiheet vaihtelevat riippuen kunnasta ja rokotuspaikasta.
Julkisen terveydenhuollon puolella rokoteohjelman ulkopuoliset rokotteet on ostettava reseptillä apteekista (muista tällöin säilyttää rokotteet jääkaapissa). Reseptinkirjoituskäytännöt vaihtelevat kunnittain. Kannattaa tarkistaa omasta terveyskeskuksesta, varataanko ensin aika hoitajan vai lääkärin vastaanotolle vai voiko reseptin saada puhelimitse. Rokotteen pistäminen vaatii vastaanottoajan.
Yksityisellä puolella rokotteita on yleensä saatavilla lääkäriasemalla, jolloin tarvetta erilliseen reseptiin ja apteekkikäyntiin ei ole. Rokotusaika varataan terveyden- tai sairaanhoitajalle, joka pyytää tarvittaessa lääkäriltä ohjeistukset ja myös annostelee rokotteen. Tällöin käynnin yhteydessä maksetaan myös rokotteen hinta.
Rokotusklinikoilla ja -busseissa ei pääsääntöisesti tarvita erillistä ajanvarausta, lähetettä eikä reseptejä. Voit mennä suoraan paikan päälle rokottautumaan. Poikkeuksena voivat olla harvinaisemmat matkailijan rokotteet, joiden saatavuus kannattaa varmistaa puhelimitse.
Katso tarkemmat ohjeet rokottautumiseen ja linkit suurimpien kaupunkien ohjeistukseen tai etsi lähin rokotusasema.
Rokotuksesta kannattaa pyytää merkintä rokotuskorttiin. Jos rokote vaatii useamman kuin yhden annoksen, on hyvä samalla varata aika seuraavaa rokotuskertaa varten, koska tehosteiden ottaminen unohtuu helposti. Joiltain palveluntarjoajilta on myös saatavilla tekstiviestimuistutuksia rokotuksista ja tehosteannoksista.
Mistä voi selvittää, mitkä rokotukset on saanut?
+Mistä tiedän, mitä rokotteita tarvitsen?
+Entä jos rokotussarja on jäänyt kesken, viivästynyt tai ei muista, mitä rokotuksia on saanut?
+Mitkä rokotukset ovat omakustanteisia?
+Mitä rokotukset maksavat?
+Milloin ei voi mennä rokotukseen?
+Keneltä saa lisätietoa rokottautumisesta?
+Voiko lasten rokotusohjelmasta poiketa?
+Voiko lasten rokotusohjelman aikataulusta poiketa?
+Mistä voi selvittää, mitä rokotuksia lapsi on saanut?
+Mitä rokotteita lapset tarvitsevat Suomen ulkopuolella?
+Lasten kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvat perusrokotteet tarjotaan neuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ohjeen mukaisesti ulkomaille lähtiessä voi olla tarvetta myös yleistä rokotusohjelmaa täydentäville rokotteille.
Rokotusohjelman muutokset
Lasten rokotusohjelman rokotteita voidaan myös tarvittaessa aikaistaa tapauskohtaisesti. Esimerkiksi MPR-rokotus voidaan tietyissä tapauksissa antaa jo alle 1-vuotiaalle. Keskustele terveydenhuollon ammattilaisen kanssa tarkemmin.
Lisärokottaminen
Muut rokotussuositukset vaihtelevat matkakohteittain ja tartuntatautiriskit voivat vaihdella samankin maan sisällä alueittain tai matkan luonteen mukaan. Eri maihin suositellut rokotteet voit tarkistaa maakohtaisista rokotussuosituksista.
Osan matkailijan rokotteista voi antaa jo vastasyntyneelle (esimerkiksi hepatiitti B -rokote). Osalla rokotteista on alaikäraja, joka johtuu yleensä siitä, että rokotteen antaminen ennen suositusikää voi tuottaa heikomman immuunivasteen (esimerkiksi hepatiitti A- ja hepatiitti A+B -rokote annetaan vasta 1 vuotta täyttäneelle). Vaikka alle kouluikäiset sairastavat A-hepatiitin useimmiten oireettomina, tauti saattaa tarttua muihin lapsiin ja aikuisiin, joten ehkäiseminen rokottamalla on suositeltavaa.
Sijoitus tulevaisuuteen
Monilla rokotteista suoja on elinikäinen. Rokotussuojaa suunniteltaessa kannattaakin miettiä myös tulevia matkoja ja huomioida, että lapset tulevat todennäköisesti matkustamaan elämänsä aikana usein.
Varhainen, suunniteltu ja kunnollinen suojautuminen on usein järkevämpää kuin jokaista matkaa edeltävät, toistuvat lääkärikäynnit.
Mitä matkailijan rokotteita lapsille voi antaa ja minkä ikäisenä?
+Mitä pitäisi ottaa huomioon, kun lähtee perheen kanssa äkkilähdöllä etelään?
+Ennen matkan varaamista kannattaa tarkistaa, onko matkakohteessa terveysriskejä, joihin varautuminen vie aikaa. Esimerkiksi keltakuumerokotetodistus, joka voidaan vaatia monissa Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maissa tulee voimaan vasta 10 vuorokautta rokottamisen jälkeen.
Myös malarian estolääkitys, valitusta valmisteesta riippuen, tulisi aloittaa ainakin 1-2 vuorokautta ennen malaria-alueelle saapumista.
Lyhyessäkin ajassa voidaan antaa suojaa monia rokotteilla ehkäistäviä sairauksia vastaan, joten lääkäriin tai terveydenhoitajaan kannattaa olla yhteydessä heti, kun äkkilähtö varmistuu. Tarkista matkakohteesi maakohtaiset rokotussuositukset mahdollisimman pian.
Ennen matkalle lähtöä tulisi aina huolehtia siitä, että mahdolliset matkalla tapahtuvat tapaturmat tai sairastumiset ovat matkavakuutuksen piirissä. Useimmat aikuisten matkavakuutukset kattavat myös matkalla mukana olevat alle 16-vuotiaat lapset. Vakuutusehdoista kannattaa aina tarkistaa matkaan ja sen kestoon liittyvät erityisehdot.
Mitä rokotuksia matkalla tarvitaan?
+Suomen terveysviranomaisten suositus on, että jokaisella tulisi olla ns. perusrokotteiden antama suoja vähintään jäykkäkouristusta, kurkkumätää, tuhkarokkoa, vihurirokkoa, sikotautia ja poliota vastaan. Nämä rokotteet kuuluvat kansalliseen rokotusohjelmaan ja yleensä ne saadaan lapsena neuvolassa. Lasten rokotusohjelmassa tehosteannos annetaan kaikille viimeisen kerran 14-15-vuotiaana. Jäykkäkouristus- ja kurkkumätätehosterokotetta suositellaan otettavan ensin 20 vuoden välein 25-, 45- ja 65-vuotiaana ja sen jälkeen 10 vuoden välein.
Se, mitä rokotuksia tarvitaan, vaihtelee maittain tautien esiintymisen ja yksilöllisen riskiarvion mukaan. Kannattaa perehtyä matkakohteen rokotussuosituksiin hyvissä ajoin ennen matkaa.
Kaukomaille matkaava voi joutua harkitsemaan laajempaa rokotussuojaa. Rokotusten lisäksi kaukomatkailija voi tarvita malarian estolääkitystä. Tautien esiintyvyys ja rokotusten tarve voi vaihdella saman maan sisällä riippuen alueesta ja vuodenajasta. Sekin vaikuttaa, viettääkö öitä esim. luonnon helmassa vai turistikohteessa.
Matkailijoiden rokotteet eivät pääsääntöisesti ole pakollisia, mutta esimerkiksi monissa Afrikan ja Etelä-Amerikan maissa matkustajilta vaaditaan todistusta keltakuumerokotuksesta ennen maahan saapumista tai sieltä poistumista. Saudi-Arabia vaatii kaikilta pyhiinvaellukseen osallistuvilta todistuksen rokotuksesta meningokokkitauteja vastaan.
Jos on saanut kaikki rokotusohjelman rokotteet, tarvitseeko lisäksi muita rokotteita?
+Pitääkö Eurooppaan matkustaessa huolehtia rokotussuojasta?
+Vaikka kyseessä olisikin tuttu ja turvallinen lomakohde, kannattaa tarkistaa kohteen rokotussuositukset ennen matkaa.
Suomen ja läntisen Euroopan ulkopuolella esiintyy yleisesti hepatiitti A:ta ja B:tä esimerkiksi Baltiassa, Bulgariassa ja Kroatiassa.
Tuhkarokkoa esiintyy edelleen useissa Euroopan maissa. Euroopan maihin matkatessa tulisi olla varma siitä, että on sairastanut tuhkarokon tai saanut kaksi annosta MPR-rokotetta.
Lisäksi puutiaisaivotulehdusta eli TBE:tä vastaan suositellaan rokotetta matkustettaessa kesäaikana Baltian maihin ja Keski-Eurooppaan, etenkin Alpeille, jos tarkoituksena on retkeillä ja oleskella pidempiä aikoja luonnossa.
Mitä riskejä itsensä rokottamatta jättävä matkailija ottaa?
+Miten rokottamisen tarve arvioidaan?
+Mitä tarkoittaa, että rokotetta "harkitaan yksilöllisesti"?
+Miten matkan pituus vaikuttaa rokotustarpeisiin?
+Vaikuttaako vuodenaika (esim. sadekausi) tarvittaviin rokotuksiin tai malarialääkitykseen?
+Kuinka paljon maakohtaiset rokotussuositukset vaihtelevat vuosittain?
+Missä vaiheessa rokotukset pitäisi ottaa?
+Matkaa suunnittelevan perusterveen henkilön tulisi olla yhteydessä terveydenhuollon ammattilaiseen mielellään viimeistään 1–2 kuukautta ennen matkaa, sillä neuvonta, rokotteiden hankkiminen ja rokottaminen voi viedä yllättävän paljon aikaa.
Varautuminen kannattaa aloittaa jo 2-3 kuukautta ennen matkaa, jos matka suuntautuu eksoottisempaan kohteeseen, matkalle lähtijä on raskaana tai matkaajalla on lääkitystä vaativia perussairauksia. Myöhäänkin rokottautuminen on parempi kuin ei ollenkaan, äkkilähdölläkin matkaava voi usein suojautua monilta taudeilta rokottautumalla.
Miten usein rokotukset pitää uusia?
+Varasin äkkilähdön, ehdinkö rokottautua?
+Voiko raskaana oleva ottaa rokotuksia?
+Raskaus altistaa sekä äidin että sikiön infektiotaudeille. Osa infektiosairauksista (esimerkiksi malaria) on raskauden aikana vaikeampia tai jopa henkeä uhkaavia. Osaan infektioista liittyy kuolemaan johtavan sairauden, keskenmenon tai epämuodostumien riski (vesirokko, vihurirokko, hepatiitti B -kantajuus).
Elävää, heikennettyä taudinaiheuttajaa sisältäviä rokotteita (esimerkiksi keltakuume-, MPR- ja vesirokkorokotteet) ei tulisi ottaa raskauden aikana.
Muita rokotteita voi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan yleensä antaa turvallisesti myös raskauden aikana. Rokottamisen riskeistä ja hyödystä kannattaa keskustella oman lääkärin kanssa.
Influenssarokotetta suositellaan kaikille raskaana oleville naisille, koska se antaa suojan sekä naiselle että vauvalle jopa kuuden kuukauden ikään asti. Raskaana olevat naiset ja heidän lähipiirinsä ovat oikeutettuja saamaan kausi-influenssarokotteen kansallisen rokotusohjelman kautta.
On turvallisempaa lykätä matkaa synnytyksen jälkeiseen aikaan, jos matka suuntautuu alueelle, jossa sairastumisriski on suuri eikä ennaltaehkäisevää rokotetta ole mahdollista ottaa.
Voiko raskaana oleva matkustaa malaria-alueelle?
+Malaria voi olla hengenvaarallinen tauti. Raskauden aikana taudin vaarallisuus korostuu entisestään. Odottavan äidin sairastumisen lisäksi malarialoiset voivat aiheuttaa keskenmenoja, vaurioittaa istukkaa ja aiheuttaa vaikean malarian vastasyntyneelle.
Joitakin malarian estolääkkeitä voi käyttää raskauden toisen ja kolmannen kolmanneksen aikana, vaikkakin aihetta on tutkittu vain vähän. Toiset estolääkkeet eivät sovellu käytettäväksi raskauden aikana.
Kysy neuvoa lääkäriltäsi. Minkään estolääkkeen suojateho ei ole täydellinen ja raskauden aikana malaria-alueilla tulee suojautua hyttysiltä tavanomaista huolellisemmin. Kannattaa myös harkita, voisiko matkakohteeksi valita alueen, jolla malariaa ei esiinny, tai lykätä matkan toteutettavaksi vasta synnytyksen jälkeen.
Onko iäkkäämmille matkailijoille erityisiä rokotussuosituksia?
+Tarvitseeko reppureissaajan ottaa huomioon jotain erityistä rokotusten osalta?
+Reppureissaajien rokotusten tarve riippuu matkan kestosta, matkareitistä ja matkakohteen olosuhteista. Reppu selässä tehdyt matkat kohdistuvat usein kaukomaille, turisti- ja kaupunkialueiden ulkopuolelle ja reissaajat kokeilevat usein tavallisesta poikkeavia harrastuksia.
Näistä syistä reppureissaajan kannattaakin harkita mahdollisimman kattavaa rokotussuojaa maakohtaisten suositusten mukaisesti.
Seikkailumatkalla pitää varautua siihen, että hygieniataso voi olla alhaisempi, hyttysille altistuu enemmän ja hoitoa vaativien onnettomuuksien riski on suurempi.
Budjettimatkalaisella kukkaron nyörit saattavat olla kireällä, mutta tarvittavat rokotukset on hyvä laskea matkan kokonaiskustannuksiin, koska matkalla saatu tartuntatauti voi pilata koko reissun tai johtaa pitkäaikaisiin terveysongelmiin.
Miten rokotteet toimivat?
+Ihminen altistuu jatkuvasti valtavalle määrälle vieraita mikrobeja, joista suurin osa on kantajalleen harmittomia. Osa niistä joutuu kuitenkin törmäyskurssille elimistön kanssa aiheuttaen sairauksia.
Rokotusten tavoitteena on aikaansaada vastustuskyky eli immuniteetti tautia tai sen oireita vastaan. Kyseessä on monimutkainen prosessi, jossa elimistön oma immuunijärjestelmä aktivoituu ja rakentaa suojan tautia vastaan.
Rokotettaessa elimistöön annetaan pieni määrä tautia aiheuttavaa bakteeria tai virusta. Bakteeri tai virus on heikennetty tai se on tapettu, niin että se ei aiheuta sairautta. Elimistö kuitenkin tunnistaa taudinaiheuttajan ja sen omat puolustusmekanismit käynnistyvät. Elimistön B- ja T-valkosoluilla on keskeinen rooli vastustuskyvyn synnyssä. Rokotus aktivoi näitä soluja ja synnyttää vasta-aineita taudinaiheuttajia vastaan. Näin luodaan tehokas suoja ilman sairauden aiheuttamia kliinisiä oireita tai jälkitauteja.
Immuunijärjestelmälle on ominaista kyky muistaa. Rokotteen ansiosta muodostuneet vasta-aineet säilyvät verenkierrossa ja ovat valmiina toimimaan, jos taudinaiheuttaja palaa. Niin sanottujen muistisolujen ansiosta immuniteetti kestää yleensä useita vuosia tai jopa koko loppuelämän.
Rokottamisella on vaikutusta myös väestötasolla. Mitä suurempi osa väestöstä on rokotettu jotakin tautia vastaan, sitä vaikeammaksi käy taudinaiheuttajan tarttuminen ihmisestä toiseen. Kun tartuntamahdollisuudet pienenevät, myös rokottamattomien sairastuvuus vähenee. Tämän laumaimmuniteetti-ilmiön myötä myös tartuntatautiepidemioiden riski pienenee. Laumaimmuniteetin saavuttaminen edellyttää taudista riippuen vähintään 80 - 95% rokotuskattavuutta.
Miten rokotteita tutkitaan?
+Mitä rokotteet sisältävät?
+Rokotteet sisältävät vaikuttavia aineita eli antigeenejä, joiden avulla elimistön puolustusjärjestelmää opetetaan tunnistamaan taudinaiheuttajia ja suojautumaan niiltä. Lisäksi rokotteessa on apuaineita, joita tarvitaan sopivan koostumuksen aikaansaamiseksi, rokotteen tuottaman immuunivasteen parantamiseksi tai sen säilyvyyden pidentämiseksi.
Antigeenit: Rokote voi sisältää yhtä tai useampaa erilaista antigeeniä, jotka käynnistävät elimistössä immuunivasteen eli toimivat immunogeeneinä.
Antigeenejä on erilaisia. Esim. BCG-rokote (tuberkuloosi), MPR-rokote (tuhkarokko, sikotauti ja vihurirokko) ja vesirokko-, keltakuume- ja rotavirusrokotteet sisältävät eläviä, heikennettyjä taudinaiheuttajia, joiden aiheuttama infektio on oireeton tai lieväoireinen verrattuna vastaavien luonnossa kiertävien virusten ja bakteerien aiheuttamiin infektioihin. Eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältävät rokotteet ovat tehokkaita ja aikaansaavat suojaa jo 1-3 annoksella.
Niissä rokotteissa, jotka eivät sisällä heikennettyjä taudinaiheuttajia, puolustusjärjestelmää opetetaan suojautumaan käyttämällä kokonaisia tapettuja taudinaiheuttajia, niiden pieniä palasia eli alayksiköitä tai pintarakenteita tai taudinaiheuttajan erittämän myrkyn vaarattomaksi tehtyä muotoa.
Esimerkiksi polio-, puutiaisaivotulehdus-, hepatiitti-, pneumokokki-, jäykkäkouristus- ja kurkkumätärokotteet eivät sisällä eläviä taudinaiheuttajia. Pitkäkestoisen suojan aikaan saamiseksi tarvitaan yleensä perusrokotussarja ja tehosterokotuksia.
Apuaineet: Liuottamiseen käytettävä neste (steriili vesi, suolaliuos tai proteiinipitoinen neste); säilöntäaineet ja stabilointiaineet (esim. albumiini, fenolit ja glysiini) sekä apu- ja tehosteaineet, jotka parantavat rokotteen tehoa ja pidentävät sen säilyvyyttä.
Rokotteet voivat sisältää myös hyvin pieniä määriä rokotteen viruksen tai bakteerin kasvatukseen käytettyä elatusainetta kuten kananmunan valkuaista. Säilöntäaineena käytetään esimerkiksi formaldehydiä tai fenoliyhdistettä. Säilöntäaineen määrä rokotteessa on niin pieni, että se ei tee rokotteesta myrkyllistä. Elimistöön pääsee samoja aineita huomattavasti enemmän esimerkiksi liikennepäästöistä, huoneilmasta, ruuasta, juomasta ja jopa äidinmaidosta.
Onko rokotteiden ottamiselle jotain yläikärajaa?
+Suojaavatko rokotteet taudeilta sataprosenttisesti?
+Miksi rokotepistos sattuu?
+Annetaanko kaikki rokotteet pistoksina?
+Millaisia reaktioita rokottautuminen voi aiheuttaa?
+Mitä haittavaikutuksia rokotteisiin liittyy?
+Viranomaiset vaativat rokotevalmistajilta laajoja teho- ja turvallisuustutkimuksia, ennen kuin rokotteelle myönnetään myyntilupa ja se voidaan ottaa käyttöön. Tutkimuksilla varmistetaan, että rokotteella on paras mahdollinen suojateho ja mahdollisimman vähän haittavaikutuksia.
Kaikkiin rokotteisiin voi kuitenkin liittyä haittoja samalla tavalla kuin kaikkiin muihinkin lääkkeisiin. Haitat ovat harvinaisia, ja suurin osa oireista on lieviä ja ohimeneviä.
Usein on vaikeaa sanoa varmuudella, liittyykö jokin oire rokotteeseen. Kun rokotetaan suuri joukko ihmisiä, mahtuu mukaan väistämättä henkilöitä, jotka sairastuvat sattumalta rokottamisen jälkeen. Tämä ei välttämättä liity mitenkään rokotteeseen. Epäillyn haittavaikutuksen esiintymistä verrataan koko väestössä esiintyviin terveysongelmiin mahdollisen yhteyden tai sen puuttumisen vahvistamiseksi.
Rokotteilla on erilaisia haittavaikutuksia, joita ilmaantuu vain pienelle osalle rokotetuista. Tavallisimpia ovat paikalliset reaktiot pistoskohdassa sekä erilaiset yleisoireet, kuten kuume, huonovointisuus ja lihassäryt. Rokotteiden pakkausselosteessa ja valmisteyhteenvedossa kuvataan kunkin rokotteen käytön yhteydessä esiintyneitä haittavaikutuksia, sekä annetaan arvio mahdollisten oireiden yleisyydestä.
Fimea ylläpitää valtakunnallista lääkkeiden haittavaikutusrekisteriä. Myös rokotteiden ja rokotusten haittavaikutuksia koskevat ilmoitukset tallennetaan siihen. Fimea luovuttaa haittavaikutusrekisterin tiedot THL:lle rokotteiden ja rokotusten turvallisuusseurantaa varten. Fimea lähettää tiedot kaikista saamistaan haittavaikutusilmoituksista Euroopan lääkevirastolle (EMA), joka raportoi niistä epäillyn rokotteen myyntiluvan haltijalle ja Maailman terveysjärjestölle (WHO).