Suomessa lasten ja nuorten rokotusohjelma on maksuton ja perustuu vapaaehtoisuuteen. Rokotusohjelman sisältö pohjaa Suomessa vallitseviin tartuntatautiriskeihin sekä laaja-alaiseen tieteelliseen tutkimustyöhön eri tartuntatautien ehkäisystä väestötasolla.

Rokotusohjelmassa ja rokotteiden antoajankohdassa on eroja maiden välillä. Suomenkin rokotusohjelmaa voi jonkin verran muokata esimerkiksi ulkomaanmatkailun tai ulkomaille muuton johdosta.

Yksilötasolla saattaa olla terveyteen vaikuttavia tekijöitä, joiden perusteella viralliseen ohjelmaan kuulumattomien rokotteiden käyttö voi olla tarpeellista. Mikäli rokotettava kuuluu erikseen määritettyihin riskiryhmiin, nämä rokotteet ovat yleensä maksuttomia.

Muut itse hankittavat rokotteet ovat reseptivalmisteita ja niiden hankinta täytyy myös kustantaa itse. Täydentävien rokotteiden käyttö ei aiheuta muutoksia yleisessä rokotusohjelmassa ja ne voidaan antaa muun rokottamisen yhteydessä.

Yleisen rokotusohjelman aikataulusta joudutaan joskus poikkeamaan. Yleisimmät syyt ovat akuutit infektiot tai muutto toiseen maahan.

Jos rokotusaikataulu keskeytyy ja rokotusväli pitenee, jatketaan siitä, mihin edellisellä kerralla on jääty, sillä elimistö ei unohda aiemmin saatuja rokotuksia.

Jos aikataulua joudutaan nopeuttamaan esimerkiksi ulkomaille muuton tai riskialueelle matkustamisen vuoksi, voidaan aloitusikää joissakin tapauksissa alentaa ja annosvälejä lyhentää.

Esimerkiksi MPR-rokotus voidaan tietyissä tapauksissa antaa jo alle 1-vuotiaalle. Se katsotaan tällöin ylimääräiseksi annokseksi, ja se vaikuttaa myöhempien annosten aikatauluun.

Keskustele aina ohjelman muuttamiseen liittyvistä kysymyksistä lääkärin tai terveydenhoitajan kanssa.

Alle kouluikäisten rokotukset merkitään neuvolakorttiin, kouluikäisten rokotukset puolestaan rokotuskorttiin. Tiedot löytyvät kätevimmin Omakanta-palvelusta, jos ne on annettu vuoden 2021 jälkeen. Sitä aiempia tietoja voi selvittää Omakannan vastaanottokäyntien kirjauksista tai pyytää vanhempia, paperisina säilytettyjä omia terveystietoja terveysasemalta.

Lasten kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvat perusrokotteet tarjotaan neuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ohjeen mukaisesti ulkomaille lähtiessä voi olla tarvetta myös yleistä rokotusohjelmaa täydentäville rokotteille. 

Rokotusohjelman muutokset

Lasten rokotusohjelman rokotteita voidaan myös tarvittaessa aikaistaa tapauskohtaisesti. Esimerkiksi MPR-rokotus voidaan tietyissä tapauksissa antaa jo alle 1-vuotiaalle. Keskustele terveydenhuollon ammattilaisen kanssa tarkemmin.

Lisärokottaminen

Muut rokotussuositukset vaihtelevat matkakohteittain ja tartuntatautiriskit voivat vaihdella samankin maan sisällä alueittain tai matkan luonteen mukaan. Eri maihin suositellut rokotteet voit tarkistaa maakohtaisista rokotussuosituksista.

Osan matkailijan rokotteista voi antaa jo vastasyntyneelle (esimerkiksi hepatiitti B -rokote). Osalla rokotteista on alaikäraja, joka johtuu yleensä siitä, että rokotteen antaminen ennen suositusikää voi tuottaa heikomman immuunivasteen (esimerkiksi hepatiitti A- ja hepatiitti A+B -rokote annetaan vasta 1 vuotta täyttäneelle). Vaikka alle kouluikäiset sairastavat A-hepatiitin useimmiten oireettomina, tauti saattaa tarttua muihin lapsiin ja aikuisiin, joten ehkäiseminen rokottamalla on suositeltavaa.

Sijoitus tulevaisuuteen

Monilla rokotteista suoja on elinikäinen. Rokotussuojaa suunniteltaessa kannattaakin miettiä myös tulevia matkoja ja huomioida, että lapset tulevat todennäköisesti matkustamaan elämänsä aikana usein.

Varhainen, suunniteltu ja kunnollinen suojautuminen on usein järkevämpää kuin jokaista matkaa edeltävät, toistuvat lääkärikäynnit.

Lasten suojaamisen kannalta tärkeää on huolehtia rokotusohjelman perusrokotteista, joista esimerkiksi MPR-rokote suojaa monissa lähialueidenkin matkakohteissa yleiseltä tuhkarokolta. Tarvittaessa MPR-rokote voidaan antaa jo alle 1-vuotiaalle.

Matkailijan rokotteista esimerkiksi hepatiitti A:ta vastaan voidaan suojautua yhden vuoden iästä alkaen. Hepatiitti B:tä vastaan voi rokottaa jo vastasyntyneen. Yhdistelmärokote, joka suojaa sekä hepatiitti A:ta että B:tä vastaan, voidaan antaa yhden vuoden iästä alkaen.

Keltakuumerokote voidaan antaa 9 kuukauden iästä alkaen. Jos tartuntariski arvioidaan huomattavan suureksi, rokote voidaan antaa 6 kuukauden iästä alkaen.

Rokote Japanin aivotulehdusta vastaan voidaan antaa 2 kuukauden iästä lähtien.

Lapsia on myös tärkeä suojata malarialta, vaikka sitä vastaan ei voikaan rokottautua vaan käyttää estolääkitystä ja suojautua hyttystenpistoilta. 

Katso myös muut tautikohtaiset tiedot ja kysy lisää lasten rokottautumisesta hoitajalta tai lääkäriltä.

Ennen matkan varaamista kannattaa tarkistaa, onko matkakohteessa terveysriskejä, joihin varautuminen vie aikaa. Esimerkiksi keltakuumerokotetodistus, joka voidaan vaatia monissa Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maissa tulee voimaan vasta 10 vuorokautta rokottamisen jälkeen.

Myös malarian estolääkitys, valitusta valmisteesta riippuen, tulisi aloittaa ainakin 1-2 vuorokautta ennen malaria-alueelle saapumista.

Lyhyessäkin ajassa voidaan antaa suojaa monia rokotteilla ehkäistäviä sairauksia vastaan, joten lääkäriin tai terveydenhoitajaan kannattaa olla yhteydessä heti, kun äkkilähtö varmistuu. Tarkista matkakohteesi maakohtaiset rokotussuositukset mahdollisimman pian.

Ennen matkalle lähtöä tulisi aina huolehtia siitä, että mahdolliset matkalla tapahtuvat tapaturmat tai sairastumiset ovat matkavakuutuksen piirissä. Useimmat aikuisten matkavakuutukset kattavat myös matkalla mukana olevat alle 16-vuotiaat lapset. Vakuutusehdoista kannattaa aina tarkistaa matkaan ja sen kestoon liittyvät erityisehdot.